Mitä eroa on palokäyttäytymisellä ja palonkestävyydellä?

Olitpa urakoitsija, insinööri, arkkitehti tai vain joku, joka haluaa saada lisätietoja aiheesta, nämä kaksi termiä voivat usein olla hämmentäviä. Niiden välillä on kuitenkin merkittävä ero.

Materiaalin palokäyttäytymisessä arvioidaan materiaalin syttymiseen vaikuttavia tekijöitä. Palonkestävyydestä puhuttaessa arvioidaan taas materiaalin kykyä vastustaa tulen vaikutuksia, kuten lämmön nousua tulelle altistuneen pinnan ja altistumattoman puolen välillä, täysin kehittyneessä palotilanteessa.

Palokäyttäytyminen:

Kuten termistä voi jo päätellä, materiaalin palokäyttäytyminen indikoi sitä, kuinka materiaali reagoi tuleen – leimahtaako se vai edistääkö se tulen leviämistä.

Palokäyttäytymistesti arvioi rakennusmateriaalien osuutta tulipaloon, pääasiassa palon syttymisen alkuvaiheessa. Materiaalit ja tuotteet voidaan luokitella 7 eri luokkaan sen mukaan, miten ne reagoivat paloon. Eurooppalaisen standardin EN 13501-1 mukaan tuotteet kuuluvat johonkin seitsemästä pääluokasta (alla) palamistasonsa mukaan sekä mahdollisesti myös lisäluokkiin. Luokitukseen vaikuttaa muodostuvan savun määrä (s1, s2 tai s3) tai palavan pisaroinnin määrä (d0, d1 tai d2).

• A1 – Tarvikkeet, jotka eivät osallistu lainkaan paloon (palamaton).
• A2 – Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on erittäin rajoitettu.
• B – Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu.
• C – Tarvikkeet, jotka osallistuvat paloon rajoitetusti.
• D – Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyväksyttävissä.
• E – Tarvikkeet, joiden käyttäytyminen palossa on hyväksyttävissä.
• F – Tarvikkeet, joiden käyttäytymistä ei ole määritetty.

• S1 – Savuntuotto on erittäin vähäistä.
• S2 – Savuntuotto on vähäistä.
• S3 – Savuntuotto ei täytä s1 eikä s2 vaatimuksia.

• D0 – Palavia pisaroita tai osia ei esiinny.
• D1 – Palavat pisarat tai osat sammuvat nopeasti.
• D2 – Palavien pisaroiden tai osien tuotto ei täytä d0 eikä d1 vaatimuksia.

Luokat A1 ja F esiintyvät aina ilman lisämääreitä. E ilman lisämäärettä tarkoittaa, että tarvikkeesta ei irtoa palavia pisaroita. Kaikki muut luokat sisältävät myös lisämääreet, esim. A2-s1, d0, B-s1, d0, D-s2, d2, E-d2.

Palonkestävyys:

Tuotteen palonkestävyys mittaa, kuinka hyvin se pystyy hillitsemään paloa, estäen sen leviämisen muualle. Vaikka materiaalin palokäyttäytymisominaisuudet ovat kriittisiä palon syttymisen alkuvaiheessa, palonkestävyysarvosta tulee kriittinen, kun palo on kasvanut ja kehittynyt täyteen mittaansa. Tässä vaiheessa kyseisten materiaalien on hillittävä paloa määritellyissä paikoissa, rakennuksen osastointistrategian mukaisesti.

Palonkestävyys eli paloluokka määritellään kolmen kriteerin mukaan.

• R – Kantavuus.

Rakenteen kykyä kestää mekaanisesti menettämättä rakenteellisia ominaisuuksiaan.

• E – Osastoivuus.

Tuotteen kyky estää tulen ja kuumien kaasujen pääsy alueelle, jossa ei ole tulipaloa.

• I – Eristyvyys.

Tuotteen kyky estää lämpötilan nousu pinnoissa, jotka eivät ole suoraan alttiina tulelle.

Paloluokituksen avulla ilmaistaan kesto, jonka ajan tuote auttaa rakennetta säilyttämään kantavuutensa ja/tai osastoivuutensa minuutteina (30, 60, 90, 120, 180 tai 240 minuuttia).